Vesitalous ja luonnonmukainen vesirakentaminen

Ihminen kytkeytyy luontoon veden kautta kahdella tapaa: vesi on hyödynnettävä luonnonvara sekä osa ympäristöä, johon ihminen vaikuttaa toiminnallaan.

Alan tutkimukseen kuuluu veteen ja vesiympäristöön kohdistuvien ihmisen aiheuttamien vaikutusten mittaus, määrällistäminen, kvantifiointi sekä empiirinen tutkimus niin kentällä kuin laboratoriossa.

Tutkimus edistää laskennan ja mallinnuksen keinoin veden kestävää käyttöä ja vesiympäristöön kohdistuvien vaikutusten arviointia ja ennakointia. Tavoitteena on tuottaa veden esiintymiseen, saatavuuteen, ääritilanteisiin ja laatuun liittyvää tietoa määrällisistä tarkasteluista käsin.

Vesitalouden tutkimus keskittyy laskennallisen hydrologian ja hydrauliikan sovelluksiin, ekohydrauliikkaan ja luonnonmukaiseen vesirakentamiseen sekä valuma alueen prosessien kvantitatiiviseen tarkasteluun.

Tutkimuskysymykset koskettavat veden kiertoa ja ihmisen toiminnan vaikutusta veden määrän ja laadun vaihteluihin eri osissa valuma-aluetta ja veden kiertoa. Tarkastelutapa on valuma-aluelähtöinen, jossa eri maankäyttömuotojen kuten metsien, maatalousalueiden ja rakennettujen taajama-alueiden vesi- ja ainetaseita tarkastellaan erikseen ja yhdessä. Valuma-aluetutkimukseen kuluu uomissa ja vesistöissä tapahtuvien hydraulisten ja sedimenttiprosesien tarkastelu erilaisissa uomissa ja tulva-alueilla. Veden kierron kokonaistarkastelussa keskitystään hydrologisten osaprosessien kuvaamiseen eri maankäytön alueilla. Osaprosessit liittyvät sadantaan, haihduntaan, lumihydrologiaan, maa- ja pohjavesien liikkeisiin, valunnan muodostumiseen sekä veden varastoitumiseen ja liikkeisiin altaissa ja uomissa. Hydrologisista ja hydraulisista prosessikuvauksista haetaan kytkentöjä veden laadun kysymyksiin, vesistökuormitukseen, kiintoaine- ja ravinneprosesseihin, sekä biologisiin ja ekologisiin systeemeihin.

Sivusta vastaa: | Viimeksi päivitetty: 22.01.2016.